Eilinen yö oli melkeinpä katastrofi:
Olin tulossa kotiin joskus klo 23 jälkeen ja kun pääsin ovesta sisään, äitini sanoi, että Mimmi koira on karaanut. Koira oli karaanut n. klo 22. Lähdin samantien pyörällä etsimään koiraa. Olin puoli tuntia reissussa. Tultuani takaisin toivoin, että koira olisi jo pallanut, mutta ei jälkeäkään. Huudeltiin äitini kanssa koiraa takaisin vähän aikaa ja äitini lähti pyörällä etsimään koiraa myös. Jäin kotiin huutelemaan koiraa. Parituntia oli kulunut koiran karkauksesta, eikä koiraa näkynyt missään. Sitten laitoin facebook profiiliin ilmoituksen kuvineen koirasta, että olisiko näkynyt joku nähnyt koiraa ja jos olisi soittaisi minulle puhelimeen. Kello läheni yö kahteen, eikä vieläkään mitään. Olimme äitini kanssa paniikissa. Kello tuli kolme eikä vieläkään näkynyt koiraa ja n. viisi tuntia oli kulunut karkauksesta. Mutta sitten veljeni tuli n. neljän aikaa yöllä kotiin koiran kera. Siinä vierähti iso kivi pois sydämmeltä. Koiralle ei ollut käynyt mitään, mutta jossain hän oli kierinyt sillä haju oli mitä kaamein. Pesin koiran ja menimme kaikki nukkumaan.
Ennen Mimmin hukkateille lähtöä olin ystäväni kanssa kuvailemassa auringonlaskua. Hyviä kuvia tulikin ja tässä niistä muutama:
Seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti